toisenlainen tie, haaveilijan vie, ehkä yksinäisenkin

Miks en osaa vaan elää päivä kerrallaan. Luottaa ihmisiin ja siihen, että kyllä kaikki lopulta järjestyy. Miksi stressaan liikaa kaikesta ylimääräsestä, joista mun ei tarviis ees kantaa huolta. Mun elämää hallitsee tällä hetkellä stressi. En osaa luottaa mulle tärkeimpiin ihmisiin, koska pelkään menettämistä. Jos joku sanoo mulle vähän kovemmin, niin se pyörii mun päässä seuraavan viikon, koska haluan olla mieliks kaikille. Mun pitäis ymmärtää se, että tää on mun elämä. Ei mun tarvii yrittää olla täydellinen muitten ihmisten silmissä, koska ei nekään oo mulle mitään enkeleitä. Mutta se on mun perusluonne, ollu aina ja tulee luultavasti aina olemaan. Oon aina pyrkiny olemaan kiva muille, vaikka naamat kuinka vituttais. Stressaan hirveesti ylimäärästä. Yritän keretä tekemään kaikki asiat, ja loppujen lopuks ne tärkeimmät jää sit tekemättä. Mulle tärkeintä on mun ihmissuhteet tällä hetkellä, mut silti tuntuu, että panostan paljon enemmän kaikkeen muuhun. Niinkun esimerkiks töihin. 

Ja oon ehkä vähän peloissani mun tulevaisuudesta. Mitä jos en pääse kouluun nyt, ja pidän välivuoden? Missä teen töitä, en ainakaan nykyisessä työpaikassa. Missä asun? Missäs asun vaikka pääsen kouluun? Mistä mä saan uusia ihmisiä mun elämään? Entäs jos mun mies hylkää mut ja jään yksin uuteen kaupunkiin, keskelle kaikkea outoa? Mä en kestäis sitä.

Mutta mulla on sen verran huono itsetunto, että yritän vahvistaa sitä muitten kautta. Haluan muiden hyväksynnän ja tarviin koko ajan jonkun kertomaan mulle sen, että kelpaan just tälläsenä. Että mun ei tarvii olla mitään muuta kun mitä oon ja oon just hyvä näin. Mutta en oo ikinä osannu luottaa itteeni kunnolla, ja siinä asiassa tarviin muutosta mun elämään. Aion jatkossa yrittää jättää ylimääräsen stressin pois ja ottaa ilon irti elämästä. 

Tän työryppään jälkeen on mun varmaan kesän ainoo viikonloppuvapaa, ja me suunnataan kulkumme Vaasaan. Aion niin rentoutua tuolla reissulla, eikä mun tarvii aatella töitä eikä kaivata yhtään tänne pikkukaupunkiin jossa alkaa kaikkien naamat vaan ärsyttää. Aion vaan nauttia mullr tärkeiden ihmisten seurassa ja unohtaa stressin. Ainakin sit seuraavaan viikkoon asti.