Ulkona sataa vettä, mulla on vapaailta ja kerrankin aikaa, kun en jaksa lukee pääsykokeisiin. Nyt on aikaa miettiä asioita ja aattelin avata vähän sisintäni tänne. Joo kuulosti ehkä vähän kornilta, mut pakenen tänne todellisuutta. Jos mun elämää kattoo ulkopuolelta, saattaa näyttää, että se on lähes täydellistä. Mulla on poikaystävä, perhe lähellä, töitä niin paljon kun jaksan tehdä ja kavereita kans lähellä. Mut loppujen lopuks jos mun elämää elää tälleen niinkun mä elän, ei tää oo niin ihanaa miltä näyttää.
Mä en osaa nauttia pikkuasioista, en osaa arvostaa niitä pieniä hyviä hetkiä, jotka on kaikista tärkeempiä. Aattelen aina, että jossain toisaalla kaikki olis paljon paremmin ja en osaa elää hetkessä.
Mä oon myös liian vaikee ihminen niille, jotka tuntee mut parhaiten. Mä vaadin liikaa sekä iteltäni että muilta, ja tässä ei oo mitään järkee. Tänäänkään en oo osannu aiheuttaa kun mielipahaa, itelleni ja mulle maailman tärkeimmälle ihmiselle. Mä kun oon liian väsyny, nii sillon on tunteet pinnassa. Ja varsinkin sellaset vihan tunteet. Mut jospa tää tästä. Mä vaan toivon etten karkota ihmisiä ympäriltäni kiukuttelemalla turhaan ja vihastuttamalla kaikkia itteeni. Antakaa ihanat anteeks, Jyri varsinkin♥ yritän olla jatkossa parempi ihminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti